Suutuin itselleni tänään. Tiedät kyllä miksi. Jätin sunnuntaina menemättä salille ja päätin sen sijaan leipoa lisää piirakkaa. Perkele. Ja kuvittelen oikeasti yrittäväni laihtua. Niin justiinsa.
Noh, odottelin iltapäivällä lipastoani saapuvaksi ja kun ilmoitus myöhästymisestä tuli minulle asti oli kello jo paljon. Pakkasin salikamat ja läksin ovesta samantein ulos mennäkseni treenaamaan. Sattuipa sitten niin kivasti, että ehdin juuri sopivasti EasyXycling -tunnille eli spinning tunnille. Onneksi aikaa oli vähän, sillä en ehtinyt ajatella asiaa enempää ennen kuin huomasin jo olevani spinningsalissa säätämässä pyörää.
Jaksoin loppuun asti, mutta helppoa se ei ollut 
Jos salissa olisi ollut parempi ilmastointi eikä massiivinen hien löyhkä olisi haitannut herkkää nenääni niin olisi ehkä ollut vähän helpompaa. EasyXycling on spinningin kolmesta tasosta se helpoin, se missä opitaan alkeet. Vetäjä halusi kuitenkin antaa vähän maistia Challenge-tunnista ja maistui se.. vereltä suussa. Tunnin jälkeen en ollut varma pystynkö kävelemään enää, takamus on vieläkin kipeä kovasta pyörän penkistä ja paita oli selästä aivan märkä – ensimmäistä kertaa. Rankemmalla tunnilla en ole tainnut olla. Eli eikun uudestaan!!
Parasta koko jutussa oli, että penikat eivät vaivanneet lainkaan! Pyörällä rullailu ei rasittanut ollenkaan säären etulihaksia joten tätä voi harrastaa huoletta. Ja jättää ne piirakanleipomiset vähemmälle