Ensivaikutelmasta
Maa 8. 2010 by sonea
Miten tärkeä on ensivaikutelma ihmisestä? Jos ensi tapaamisella ei kemiat iske, niin voiko asia muuttua mihinkään siitä enää myöhemmin? Miksi toisten kanssa on niin luonnollisen hauskaa olla ja toisten kanssa ei keksi mitään sanottavaa? Vai olenko mä vaan epäsosiaalinen?
Mitä tehdä kun omasta mielestä epäonnistuneiden treffien jälkeen saatkin viestin, että “Hei, olisi kiva nähdä uudestaankin! Mennäänkö lähiaikoina vaikka syömään tai lasilliselle jonnekin?”. Selvästikin treffiseura oli eri mieltä siitä, miten hyvät treffit oli kyseessä. Voiko ensitreffien perusteella tuomita koko suhteen tulevaisuuden? Jos menen mielihaluni mukaan enkä lähde enää uudestaan ulos, niin teenkö tyhmästi? Pitäisikö antaa toinen mahdollisuus?
Ongelma on se, että omasta mielestäni treffiseura ei ollut lainkaan mun tyyppinen enkä usko mielipiteeni muuttuvan. Kiinnostuksen kohteet on ihan eri maata ja tyyppi puhui vaan itsestään. Pari kertaa kun yritin jotain sanoa, niin päälleni puhuttiin ja sitä piirrettä inhoan yli kaiken. Ei se, että olen hiljainen, tarkoita että sanomisillani ei ole mitään väliä. Tuli sellainen olo, että jos eksyisi ravintolaan tyypin kanssa, niin se varmaan tilaisi kaiken mun puolesta (samalla kun kertoisi työjuttujaan taukoa pitämättä). Ja koska olen aika omapäinen ihminen, niin jossain vaiheessa räjähdän…
Nyt sitten kuitenkin näyttää siltä, että treffien toisen osapuolen mielestä ilta oli hauska ja meni hyvin. Vissiin oli kiva kun joku jaksoi kuunnella. Satuin kuitenkin sanomaan, että “Joo.” kun se ihan viimeiseksi kommentoi, että voisi tehdä tämän uudestaankin. Tuo pieni sana nyt kummittelee mun omassatunnossa sillä annoin tyypille väärän vaikutelman. Olen vaan sen verran peruskiltti ihminen, että en pystynyt sanomaan “Ei” päin naamaa.
Mutta voi mun epätietoisuuden taustalla olla muitakin vaikuttimia. Olen viimeaikoina viettänyt yllättävän paljon aikaa erään miespuolisen kaverini kanssa. Jotenkin eksytään aina samaan paikkaan tai sitten kun ollaan jossain niin soitetaan, että missäs päin muut menee. Tämä kaveri nyt kuitenkin sattuu olemaan niin helppoa seuraa, että tulee sitä pakostakin verrattua ensitreffien jäykkyyteen. Eikö suhteiden pitäisikin sujua kuin itsestään, ilman että niitä täytyy työntää eteenpäin? Tottahan toki kavereiden seura on helpompaa, mutta todella harvoin olen tavannut noin vaikeasti tavoitettavissa olevaa seuraa kuin treffiseurani.
Nyt sitten jää pohdittavaksi miten kieltäydyn kohteliaasti kutsusta. Se kuitenkin varmaan pitäisi tehdä nopeasti, ettei toinen kuvittele (enempää) liikoja tilanteesta, jolla ei ole tulevaisuutta.