Kävin vuosia sitten erään tuttuni kanssa keskustelun, joka pyörii päässäni aina silloin tällöin. Se pulpahtaa esille kysestä tuttavaa ajatellessani ja jotenkin en voi enää pitää tuosta henkilöstä ihmisenä. Hänen mielestään kun “raiskaus on normaalia”.
Tuttuni ei sanonut asiaa noin suorasukaisesti kuin minä sen suomennan. Hän (mies) perusti väitteensä siihen miten esim. sotilaat sodan aikana raiskaavat naisia ja lapsia, koska se on heiltä odotettua ja muutkin tekevät niin. Yleisesti hyväksytty on yhteiskunnan hyväksymä ja näin ollen raiskaus on normaalia. Hän myös sanoi, että voisi kuvitella itse raiskaavansa tietyissä olosuhteissa. Ja hymyili perään.
Nykyään, sanoi tai teki hän mitä tahansa, muistan aina vain nuo sanat ja voin pahoin.
Kyseinen tuttava on niitä, jotka puskevat oman mielipiteensä läpi vaikka kiven, eivätkä kuuntele mitä muut sanoo. Hän on oikeassa ja jos joku väittää jotain muuta niin heitetään sekaan hienoja sanoja ja filosofisia tai psykoanalyyttisiä termejä. Mutta se miten minä asian näin ja kuulin oli, että “raiskaus on normaalia”. Kyseinen keskustelumme vuosia sitten päättyi minun henkiseen pahoinvointiini. En voinut jatkaa enää leppoisaa iltapäiväkeskustelu siitä, miten toisten sielun ja ruumiin rikkominen voisi olla ihan ok. Noh, ei siitä aiheesta sen enempää. Tarkoitukseni oli puhua ihmistyypistä, jota kyseinen tuttavani edustaa…
Hän on alle kolmekymppinen mies, ollut vakavassa parisuhteessa vuosia (tosin nyt eronnut), omistaa oman asuntonsa, käy töissä isossa firmassa ja saa isosti palkkaa. Ja hän on iso sekä mielestään, että fyysiseltä olemukseltaan. Ja hän on suvaitsevainen, tykkää homoista, voi olla itsekin kaappihomo, haluaa olla aina ensimmäisenä tekemässä tai sanomassa tai katsomassa jotain. Leppoisa nallekarhu ja kaikkien kaveri. Tai näin oletin tuohon keskusteluumme asti. Sittemmin – kun silmäni avautuivat – olen huomannut, että kaiken tuon ulkokuoren alla on: itsekäs, aina oikeassa oleva, egoistinen, ilkeä, itsetuntokriisissä oleva pieni mies.
Annanko tunteideni sanella järkeni puolesta? Todellakin. Tämä on juurikin se pointti. Yhden vuosia sitten käydyn keskustelun perusteella koko näkökulmani ja mielipiteeni tuosta yhdestä ihmisestä on muuttunut. Joka kerta kun häntä näen, jokin häntä kuvaamistani adjektiiveista vain suurenee merkityksessään. Näen tätä henkilöä suhteellisen usein, ja olen nähnyt häntä monta kertaa keskustelumme jälkeen. Joka kerta hän tekee tai sanoo jotain, mikä korostaa mielipidettäni hänestä. En voi antaa anteeksi noita sanoja, enkä voi unohtaa.
Olen joissakin asioissa hyvin mustavalkoinen ihminen. Mielestäni maailmassa on hyvyyttä ja pahuutta. Hyviä asioita on isovanhemmille seuraa pitäminen, lapsen läksyjenteon auttaminen, äitienpäivän kukkasten muistaminen. Ja pahoja asioita… niitä on niin paljon nykyään. Itkin kun katsoin televisiosta miten hylkeitä hakataan puunuijilla kuoliaiksi. Voin pahoin kun luen miten vanhuksia unohdetaan vanhainkoteihin ja lääkitään hiljaisiksi. Tunsin vihaa kun kuulin, miten joku heitti kissanpentuja pahvilaatikossa roskikseen kylmänä pakkasyönä. Ja olin täysin avuton, kun ystäväni kertoi miten hänet raiskattiin 12-vuotiaana.
Minulle pahuutta on tarkoituksella toisille kärsimyksen aiheuttaminen, oli kyseessä ihminen, eläin tai äiti Maa.
Asiat, joita sanomme tulevat ulos mielipiteinämme. Vaikka sanoisimme jotain leikillä, nuo sanat määrittelevät sen ketä olemme. Jos joku ymmärtää sanomasi väärin, hän voi ymmärtää väärin millainen olet ihmisenä. Ja jos sanot jotain, mitä et itse ehkä tarkoita pahaksi, niin jollekkin nuo sanat ovat sysimustat. Pitäisikö siis olla kiitollinen, että ne on sanottu, jotta tietää millainen ihminen vierellä on? Olisinko minä mielummin halunnut olla tietämättä tuttavani luonnetta vai tiedänkö sitä edelleenkään? Onko hän todellisuudessa parempi vai huonompi ihminen? Sanotaan myös, että sinut määrittää ne ihmiset ketä ympärilläsi ovat.
Tekevätkö pahat sanat pahan ihmisen? Entä jos mielipiteesi on paha? Jos joku ajattelisi sinun olevan paha ihminen, niin haluaisitko tietää? Ja muuttaisiko se mitään?
Tags: hyvyys, pahuus, raiskaus, vitutus, ystävät